Extreme Club Cremasters - historian siipien havinaa...

Syksyllä 2001 aloitti Joensuussa fysioterapeuttiopiskelijoiden TFNS01-ryhmä Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulussa. Erikoisuutena on syytä heti mainita, että ryhmässämme oli miesvoittoinen enemmistö, joista suurimmalla osalla oli monipuolista urheilutaustaa. Pohdimme jonkin aikaa, löytyisikö urheilulliselle ryhmälle jotakin omaa lajia, mitä voisimme alkaa harrastaa. Laji löytyikin nopeasti reikäpallon parista, koska allekirjoittanut pelasi jo silloin divaritasolla, samoin Jussi Varis. Seuraavaksi valotankin hieman yhdistyksemme alkutaipaleita ja syntyhistoriaa.

Tuona kyseisenä syksynä (v. 2001) oman lajin löytymisen jälkeen puolivirallisen joukkueemme nimeksi tuli Extreme Club Cremasters. Nimen viimeinen osa on latinaa ja se on otettu suoraan anatomian ihmeellisestä nimiviidakosta. Nimi tarkoittaakin erästä nimeltä mainitsematonta lihasta (l. mm. cremasters) josta ei tässä sen enempää. Olemme siis kesäkuusta 2008 lähtien olleet rekisteröity yhdistys, joten idean toteuttaminen vei lopulta lähes seitsemän pitkää vuotta. Nyt olemmekin urheilun monipuolisuusseura, joka puoltaa jäseniltään urheilusuorituksen aikana raittiutta, puhtautta, alkukantaisuutta ja lapsenomaista iloisuutta. Tärkeimpänä kriteerinä pidämme hyvää ja lujaa yhteishenkeä, joka jo opiskeluaikoina vallitsi keskuudessamme. Lisäksi pyrimme kannustamaan toisia ja ottamaan huomioon kaikenlaiset persoonat, olipa kyseessä sitten oman joukkueen jäsen tai vastustaja. Yritämme siis myös kunnioittaa vastustajiamme aina tiettyyn rajaan asti, tämä raja on usein varsin häilyvä, ikään kuin veteen piirretty viiva, johon vaikuttavat yhtä lailla sekä vastustajat kuin me itsekin. Myönnettäköön, että kyllä meilläkin joskus vati kiehuu yli, mutta se hyväksyttäneen, koska tarkoitus on pelailla tosissaan, mutta ei liian vakavasti.

Jo opintojemme alusta lähtien oli selvästi havaittavissa, suorastaan käsin kosketeltavissa joukkueemme ja sitä myötä koko ryhmämme epätavallinen samanhenkisyys. Tätä henkeä varmastikin näin jälkikäteen edesauttoi fysioterapiaopiskelijoille tyypillinen liikuntasuuntautuneisuus. Hyvin usein huomasimmekin, että lähes kaikki juttumme ja sitä kautta myös tekemisemme liittyivät urheiluun, tavalla tai toisella. Sen kummempia ihmettelemättä löysimmekin itsemme pelaamasta koulumme upeassa liikuntasalissa erilaisia pallopelejä. Näin miehisestä näkökulmasta oli varsin miellyttävän yllättävää, että myös ryhmämme ”tytöt” tulivat rohkeasti mukaan vääntämään, vähintäänkin yhtä tosissaan kuin ryhmämme mahtipontiset ja ainakin suurisuiset uroot. Liikunnan mukana tuoma yhdessäolo on vaikuttanut kiistattomasti joukkueemme ihailtavan puhtaaseen yhteishenkeen, peliemme teemana onkin hyvin usein se, että kaveria ei jätetä, mutta ei myöskään auteta. Liikunnan lisäksi muita yhteishenkeä nostattavia tilaisuuksia ovat olleet joukkueemme lukuisat yhteiset, hieman jopa kosteat saunaillat.

Ensimmäinen varsinainen koitoksemme oli syksyllä 2001 pelattu paikallinen salibandyturnaus Joensuussa. Lähdimme turnaukseen nöyrinä, mutta täynnä itseluottamusta. Joukkueemme kaikki yhdeksän kenttäpelaajaa oli ryhmän ”omia poikia”, joukossa mm. sittemmin Ouluun siirtynyt pesäpalloilija Tuomas Tervonen. Loistavana ensikertalaisena maalivahtinamme debytoi myös pesäpallokentiltä tutumpi Jukka Pöllänen. Molemmat pelurit tapaa myös kotisivujen Kuuluisuuksien Hallista, kuten myös Emeritus-alkuperäisjäsenen Janne Pölläsen. Suurien vaikeuksien ja henkeä salpaavan tiukkojen vaiheiden jälkeen sijoituimme turnauksessa peräti toiseksi. Saavutus oli sikäli merkittävä, koska useissa vastustajien joukkueissa pelasi näin pohjoiskarjalaisittain tunnettuja pelimiehiä, muun muassa meidän nykyjoukkueesta Miikka Hulmi, Olli Tahvanainen ja Matti Turunen. Loppujen lopuksi kyseinen turnaus toimi juuri sopivana lähtölaukauksena Cremastersien tuhkimotarinalle. Jälleen kerran pääsimme osoittamaan, miten pitkälle joukkueurheilussa voi päästä jo pelkällä yhteen hiileen puhaltamisella, toki yleistaitavina ja notkeina kavereina hallitsemme myös salibandyn salat myös taidollisesti.

Alkutaipaleemme ehdottomia kohokohtia olivat kuitenkin vuoden 2002 huhtikuussa Tampereella ja 2003 huhtikuussa Kajaanissa käydyt Opiskelijoiden salibandyn SM-kilpailut. Idea tuli alun perin Tikkarinteen Opiskelijayhdistyksen kautta, joka myös lopulta hoiti hienosti osallistumismaksumme turnauksiin. Ensimmäisen reissun eksotiikkaa lisäsi varsin nostalginen bussimme, jossa ei todellakaan ollut videoita eikä WC:tä. Lisäksi matkassa oli Suomessa harjoittelussa ollut portugalilainen fysioterapiaopiskelija Nuno Barbosa, joka toi kansainvälistä väriä joukkueemme toimivaan huoltoportaaseen. Tampereella yöpyminen tapahtui varsin vaikeasti löydettävässä paikassa, jossa etenkin pelien jälkeisenä yönä oli vipinää. Kolmen hengen opiskelijasolussa nukkui/valvoi valehtelematta yli 40 henkilöä. Toki nokkelina pohjoiskarjalaisina olimme askeleen muita edellä ja otimme itsellemme suurimman huoneen, jossa keittiön lisäksi oli juuri sopivasti meitä varten sänkypaikkoja 12 hengelle, muiden 30 opiskelijoiden/pelaajien nukkuessa nöyrästi kahdessa ahtaassa huoneessa lattialla, lähes päällekkäin kahdessa kerroksessa. Itse turnauksessa pääsimme puolivälieriin asti, joissa tuli noutaja. Seuraavana vuonna 2003 Kajaaniin hommasimme kuuden alkuperäisjäsenen lisäksi joukkueeseemme tuntuvat vahvistukset, kun maalivahti Marko Hämäläinen ja puolustaja Olli Tahvanainen kutsuttiin mukaan. Menestyskin oli jo parempaa ja sijoitus oli harmittavasti neljäs.

Joukkueemme vahvistamispolitiikka ansaitseekin erityismaininnan. Pidämme yllä sellaista linjaa, että me kysymme pelaajaa meille, eikä päinvastoin. Pelaajan täytyy sopia joukkoomme niin henkisiltä kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Uusien pelaajien kanssa tärkeässä roolissa ovat olleet myös rookiekasteet, joissa pelaajan todellinen luonne on mitattu. 2006 keväällä olimmekin haastavassa tilanteessa, kun joukkueen rosteri näytti yhtä maalivahtia ja seitsemää kenttäpelaajaa. Lähdimmekin päättäväisesti vahvistamaan joukkuetta kevään hallisarjaa varten. Uusina vahvistuksina saimmekin pari mojovaa kalaa, liigakokemusta omaavat Miikka Hulmin ja Matti Turusen, jotka siis jo silloin tekivät ehdottoman lupauksen pelata Cremastersien väreissä myös virallisia otteluita. Keväällä 2007 joukkueeseemme liittyi varapresidentti Vesa Toljanderin hyvällä skouttauksella puolustaja Jouni Matero. Kyseisellä 11 hengen rungolla pelasimme menestyksekkäästi pari vuotta, mutta keväällä 2008 oli taas vahvistamisen aika. Olimme päättäneet siis perustaa rekisteröidyn yhdistyksen ja aloittaa sarjatoiminnan. Päätimme saada toisen maalivahdin ja pari pätevää kenttäpelaajaa. Maalivahdiksi saapui Aki Keronen, puolustukseen Pekka Lensu ja hyökkäykseen Antti Asikainen. Lokakuun alussa kiinnitimme joukkoomme vielä puolustaja Mikko Aspelundin. Kaikki vahvistukset ovat todellisia täsmähankintoja, joita aiomme myös jatkossa tehdä tarpeen vaatiessa. Usean vahvistuksen kohdalla paikkaansa pitää sanonta, ”jos et voi voittaa heitä, liity heihin”. Pelaajisto löytyy tarkemmin Pelaajat-osiosta, jossa voi tarkemmin tutustua joukkueeseen.

Kuten joukkueen nimen alkuosa (Extreme Club) kertookin, niin yhtenä joukkueemme / seuramme päämääristä on ollut kokeilla niin fyysisiä, taidollisia kuin henkisiäkin rajojamme. Tässä ollaankin jo onnistuttu melko hyvin kuluneiden vuosien varrella. Salibandyn lisäksi muita aluevaltauksiamme ovat olleet erilaiset tapahtumat muiden lajien parista. Yhtenä esimerkkinä on 2002 Kontiolahden ampumahiihtostadionilla käyty ampumahiihdon haasteviesti. Sinnikäs kolmihenkinen joukkueemme, johon kuuluivat Vesa Toljander, Tarja Tuomainen ja Janne Pöllänen sijoittui toiseksi omassa sarjassaan heti Nordean henkilökunnan jälkeen, jättäen taakseen useita muita joukkueita. Taas vaihteeksi joukkueemme menestyi myös kabineteissa. Kolmikkomme putsasi röyhkeästi palkintopöytää, saaden mm. parhaan yhteisen asusteen omaavan palkinnon. Toisena esimerkkinä ovat tuulastuksen MM-kisat Lahdessa vuonna 2002, kun kalastuksen ihmelapset, fysioterapeutit Teemu Salmela ja Antti Turunen sijoittuivat loistavasti sijalle 63 Cremasters-joukkueella. Pojat löytyvät myös Cremastersien Kuuluisuuksien Hallista.

Extreme Club Cremastersin presidentti Sakari Salmela